Testissä: BMW 328iA

Tänä viikonloppuna ohjelmaani kuului Leaseplanin koeajotilaisuus Barona areenalla (Leaseplan on siis maailman suurin autorahoitusta ja -hallinnointia tarjoava yritys). Tapahtumassa areenan "jäälle" oli tuotu liuta eri edustajien (veho, metroauto ym.) autoja, joihin vieraat pääsivät tutustumaan. Tilaisuutta juonsi Vappu Pimiä ja esiintyjinä oli mm. Anna Abreu. Tapahtumassa oli mahdollista koeajaa useita työsuhdeautoina suosittuja pelejä. Koeajossa oli paljon eri merkkejä ja malleja, mutta itseäni kiinnosti eniten ne kalliimmat mahdolliset autot, joten tietenkin suuntasin samantien BMW:tä edustavalle tiskille ja varasin ensimmäisenä koeajoon 328:n bensa-automaatti yhdistelmällä....

Tämä kyseinen koeajoauto oli varustettu Luxury Line -paketilla, jonka tunnusmerkkejä/ominaisuuksia ovat mm. kromilistat, jalopuusomisteet sisätiloissa sekä sporttisempi ratti. Ensitunnelma autosta oli siis hyvä ja hienostunut. Kuljettajan paikalle istuessa tuntuma on jo ennen liikkeelle lähtöä vakuuttava ja sisätiloihin on selvästi panostettu. Autossa oli myös BMW:lle tyypilliset erinomaiset sporttipenkit, jotka laajan säätöskaalan ja hyvien sähkösäätöisten sivuttaistukien ansiosta sopivat myös vähän hoikemmalle kuljettajalle. Takapenkit tarjoavat myös huomattavasti enemmän tilaa edelliseen korimalliin verrattuna.

Taas jälleen mallimerkintä on epälooginen. Yleisen käsityksen mukaan mallimerkintä kertoo etenkin bemareissa moottorin koon (328 = 2.8 litraa), mutta tästä pelistä löytyi silti 2 litrainen rivi nelonen. Noh, väliäkös sillä. Kone käyntiin ja koeajolle.

Itse en erityisemmin pidä automaattivaihteistoista, mutta etenkin valoista lähtiessä huomaa, että tämä vaihteisto toimii erinomaisesti. Vaihteisto ei viivyttele liikkeelle lähdössä, vaan heti kaasua painettaessa vaihde tuntuu olevan heti kytkettynä ja auto on liikkeellä silmänräpäyksessä. Ja kun tämän koneen kanssa painaa kaasua, niin liikettä todella tapahtuu ja nopeasti. 245 hevosvoimaa tarjoava 2 litrainen moottori vauhdittaa autoa erittäin ripeästi ja myös äänimaailma on kohdillaan korkeilla kierroksilla. Kiihtyvyydeksi on papereiden mukaan ilmoitettu 6,1 sekunttia 0-100km/h. yhdistetty kulutus on kuitenkin vain alle 7 litraa 100 kilometriä kohden.

Vaihdekepin vierestä löytyy ylös/alas nuolinäppäimet, joilla saadaan valittua eri ajotilanteisiin sopivat vaihteiston ja alustan asetukset. Vaihtoehtoina on Eco pro, comfort, sport ja sport+. Eco vaihtoehdolla auto pyrkii mahdollisimman taloudelliseen ajoon mm. sammuttamalla moottorin automaattisesti auton pysähtyessä. Comfort tarjoaa ns. normaalit asetukset. Sport asetuksella jousitus jäykistyy, vaihteisto sallii korkeammat kierrokset ja kaasunvaste paranee. Sport+ asetuksella on käsittääkseni lähes samat asetukset kuin sportissa, mutta ajonvakautus ja luistonesto ovat pois käytöstä.

Autosta löytyi myös erinomainen navigaattori isolla näytöllä. Myös iDrive (navi, radio, multimedia, asetukset ym.) toimi hyvin ja selkeästi, vaikkakaan itselläni ei ole käyttökokemusta edellisestä iDrivestä tehdäkseni vertailua. iPhonen omistajat saavat myös käsitykseni mukaan kytkettyä autoon 3G yhteyden, jolloin iDrivellä on mahdollista katsoa mm. säätä, facebookkia sekä googlata esimerkiksi tietoja lähimmästä ravintolasta tms. Autossa oli myös lisävarusteena saatava nahkaverhoilu. Katto oli myös verhoiltu mustaksi, joka teki autosta vähän pienemmän, mutta sporttisemman tuntuisen (lisävaruste).

Koeajetulla yksilöllä on hintaa reilut 70.000e, joten näillä varusteilla ja moottorilla auto on harvojen tavoiteltavissa. 3-sarjan hinnat lähevät kuitenkin vajaasta 40.000 eurosta, joten esimerkiksi työsuhdeautoksi 3-sarjalainen pienemmällä koneella on varmasti suosittu ja erittäin kilpailukykyinen Audi A4:sta ja C-sarjan mersua vastaan. Auto oli kuitenkin erinomainen ajaa ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille kenellä siihen on varaa ja eivät välttämättä vaadi astetta isompia 5-sarjalaisen tiloja. Tehoja löytyy ja ajettavuus on varmasti dynaamisempaa kuin Audin tai mersun kilpailevilla yksilöillä. Itse kuitenkin ottaisin autoon manuaali-vaihteiston automaatin sijaan. 

Kuvat: Nokia Lumia 800

Glamorous

Sain taas viimein aikaseksi kirjotella lisää Tanskan reissusta. Reissun aikana kävimme etsimässä kummitätini kämpille uutta olohuoneen pöytää, mutta itselleni tästä pöytäostos reissusta tuli hyvin nopeasti autobongari reissu. Tämä Skodsborgin "kylä", josta lähdimme pöytää etsimään, on Strandvej (=rantatie tms.) nimisen tien varrella. Tämän tien varrelta löytyy käsitykseni mukaan yksi Tanskan varmasti rikkaimmista asuinalueista, jossa kuulemani mukaan asuu mm. jalkapallotähtiä.
Ennen kuin olimme saaneet Skodsborgissa autoa parkkiin, edessä vilahti hopea Ferrari 360 Modena, jota oli sitten tietysti pakko päästä kuvailemaan. Räpsittyäni tarpeeksi kuvia, saimme auton parkkiin ja autosta noustuani laitoin refleksin omaisesti juuri kameran päälle, ennenkuin Maserati GranTurismo rullasi ohitse. Taas muutama nolo bongaus kuva. Mielessä kävi, että kyllä noilla superautojen omistajilla pitää olla rautaiset hermot, kun kokoajan joku filmaa ympärillä.

Rantatietä ajellessamme vastaan ajeli jatkuvasti luksusautoja, uusista Ferrareista vanhoihin Jaguarin klassikoihin. Monet merenrannalla olevat talot olivat ympäröity korkeilla muureilla/aidoilla, joiden takana olisi varmasti löytynyt reilusti lisää kuolattavaa. Vähemmän suojatuilta pihoiltakin löytyi mm. Audi A5:sta, Range Roveria, BMW X5:sta. Ottaen huomioon, että Tanskassa autot maksavat reilusti enemmän kuin Suomessa, jopa 3-litrainen diesel Audi A5 (jota tuntuu tulevan Suomen teillä kokoajan vastaan) on rahassa ajatellen Suomen BMW M3. Vaikka Tanskassa autojen hinnat ovatkin pilvissä, silti autokanta on suhteellisen tuoretta ja muuallakin kun rikkaiden suosimilla alueilla tulee useasti vastaan yli 70.000e (suomen hinnoissa ajateltuna) autoja.
Harmikseni en tajunnut räpsiä yhtään kuvaa niistä hulppeista merenrantahuviloista, mutta google mapsilla pääsee katselemaan jos kiinnostusta löytyy. Hakusanoilla "Strandvejen" tai "Kystvejen" pitäisi löytyä.

Testissä: Mercedes-Benz SLK 200 Kompressor

Tanskassa ollessani sain mahdollisuuden testailla vuoden 2006 Mercedes-Benzin pikku-avoa, SLK:ta. Oikeastaan koko koeajo oli reilun viikonlopun pituinen prosessi sillä auto oli periaatteessa käytössäni koko loman ajan torstaista maanantaihin. Viileiden ilmojen takia en päässyt nauttimaan ajosta kovinkaan paljoa katto auki, mutta tiet olivat pääasiassa kuivat ja asumukseni lähistöllä oli erinomaisia maalaisteitä, joilla pääsi kokeilemaan auton luonnetta. 

Ajamastani SLK:sta löytyi 1,8 litrainen kompressori ahdettu rivi nelonen. Hevosvoimia autosta löytyy käyttöohjeen mukaan 163, joten mistään varsinaisesta niskanvääntäjästä ei ole kysymys. Kevyen painonsa ja kompaktin rakenteensa vuoksi auto liikkuu kuitenkin ripeästi pikkuteillä ja sillä on helppo nautiskella kiihdyttelystä nopeusalueella 0-100km/h, sekä nopeista mutkista. Myös 6-vaihteinen manuaali sopii mielestäni tämän kompaktin roadsterin luonteeseen loistavasti. Vaihdot loksahtavat hyvin paikalleen ja vaihdekepin liikkeet ovat sopivan lyhyet. Vaikka auton tehot ja kiihtyvyys eivät paperilla näytä kovin lupaavilta, toimii auto kuitenkin ripeästi ja nopeus pääsee helposti luvattomiin lukemiin. Vakio pakosarjasta kuului myös asialliset murinat jo tyhjäkäynniltä asti.

Etenkin Suomen luvattoman lyhyttä kesää ajatellen 2004 vuodesta eteenpäin oleviin malleihin on saatavilla lähes välttämätön lisävaruste avoautoilusta pitäville: Airscarf. Tämä niskan alueella oleva suutin puhaltaa penkin niskatyynystä lämmintä ilmaa, joka pitää pään ja kaulan lämpimänä kylmemmilläkin ilmoilla. Tätä pääsimme todenteolla testaamaan Tanskassa, jossa koeajon aikaan lämpötila oli n.+4-+7 astetta. Airscarf todella toimii ja pidentää avoautoilun iloa Suomessakin varmasti parilla kuukaudella. Lämpimiä kelejä varten autosta löytyy hyvät, tukevat ja kojelautaan piiloutuvat mukitelineet (eivät tölkitkään lentele jos menee mutkan vähän liian kovaa), joissa kylmät juomat ovat aina helposti tavoiteltavissa (tämä on ominaisuus, jota ei todellakaan löydä jokaisesta tämän luokan autosta). 

Autosta löytyy myös mersulle erittäin epätyypillinen käsijarru, joka todella kytketään päälle käsivoimin eikä mersulle tyypilliseen tapaan jalalla (tai nykyään napista painamalla). Mersun oma navigaattori kuului myös varustukseen. Navin näytöltä voi myös halutessaan katsella vaikka DVD elokuvia. Musiikit toistuivat erinomaisesti Harman/Kardonin kaiuttimista. Bassontoisto oli voimakkaalla, mutta sopivalla tasolla ja ääni oli puhdasta ja selkeää jopa katto auki. Vaikka osoitteen kirjoittaminen navigaattoriin on aavistuksen hankalaa, nappulat on kuitenkin aseteltu hyvin ja niiden etsimiseen ei tarvitse käyttää ajonaikana paljoa aikaa.

Jos rahaa löytyy saa tästä mesestä erinomaisen kakkosauton. Tavaratila on pieni ja sillä ei mökkireissua ihmeellisempää matkaa pysty tekemään. Ykkösautoksi en ehkä tälläistä suosittele, vaikka kovan katon ansiosta autolla selviää varmasti talven yli. Kaksi istuinta rajoittaa myös matkustajien määrää. Auto on kuitenkin nautintoa antava kapistus ja pienimmästäkin 1,8 litraisesta koneesta riittää puhtia jos ei ole kovin vaativa tehojen suhteen. Hintarako kuitenkin seuraavaan SLK 280:aan on sen verran suuri, että itse katselisin  ennemmin matkamittariin, varusteisiin ja auton kuntoon ennen kuin miettisin koneen kokoa.

Frum frum brömbröm ja terve

Johan pärisee, lyödääs nytte kaksipyörästen moottorikäyntiin ja lähetään pientä kevät lenkkiä heittämään. Tarkotuksenani tehdä katsausta erinlaisista kaksipyöräisistä leluista. Mun on pakko lähteä liikkeelle pyörästä, joka on itselleni tärkein kaksipyöräinen, josta mun koko pärinä homma lähti liikkeelle.

Saatiin tuttavilta ylimääräinen mopon romu. Se ei ollut kelvannut muille, koska se ei toiminut ja oli muutenkin hirveässä kunnossa. Mopo oli Helkama Tossu -71. Isäni sanoi minulle, että mopo korjataan minulle heti, kun minun jalkani ylettävät maahan. Se päivä sitten koitti ja ikää oli mittarissa 6vuotta. Tossua lähdettiin laittamaan sitten uuteen uskoon. Haasteita "entisöinnin" matkalla oli paljon, koska kyseiseen pyörään ei tahdo mitään varaosia mistään löytää. Renkaatkin ovat kiven takana, ainut sopivan kokonen rengas on varmaan kottikärryn rengas mikä tossuun menee. Jota alle ei kyllä voi laittaa, mutta kokonsa puolesta se menisi. Noo sitä sitten lyötiin moottori palasiksi ja käytiin läpi, kaikki osat lähtivät maalaukseen, penkki verhoiltiin uudelleen ja kromiosat kromattiin uudelleen. Mutta pyörää ei entisöity siihen pisteeseen asti että sen olisi rekisteriin saanut, koska olinhan 6vuotta ja ajoin sillä mökillä. 

Helkama Tossu

Helkama tossu on ensimmäinen minimopo Suomessa. Ja kyseessä onkin kaikkien minimopojen äiti, isä, isoäiti...  you name it! Pienipyöräisten suosion nousun se aloitti 1960-1970 luvulla. Tossu mopo on minerellin automaattivaihteinen V1-moottori, ja poikkeuksellisesti siinä takajarrua ja etujarrua käytetään kahvoista. Kuitenkin markkinoille ryntäsi parimuuta mini mopo mallia (suzuki pv ja honda monkey), jotka sitten syrjäyttivät Helkama tossun suosion. Nykypäivänä Helkama Tossu on keräily harvinaisuus ja tosi kovaa huutoa alan harrastajien kesken. Ja voin kertoa, että en ole omastanikaan luopumassa ikinä!

-nasse-

    Nassen Helkama Tossu -71, keulii enemmän kun laki sallii!!!

Italian Ladies

Vieraillessani Tanskassa viime viikonloppuna ehdin kerätä erittäin paljon materiaalia blogiin. Kaikkea en viitsi yhteen kirjoitukseen änkeä, mutta näin ensimmäiseksi voisin kertoa vierailustani Ferrari/Maserati liikkeessä, joka on myyjän mukaan pohjoismaiden ainoa Ferrarin ja Maseratin maahantuoja.

Itse "myymälä" on erittäin edustava, kiiltävin kivilattioin ja suurin ikkunoin varustettu autokauppa, joka kyllä on sopivasti merkkiä edustava. Myyjät olivat erittäin ystävällisiä. Myös ei-potenttiaalisille ostajille tultiin juttelemaan aktiivisesti ja myyjät esittelivät mielellään autoja. Kun kerroin kirjoittavani blogia autoista ja pyysin lupaa kuvien ottamiseen, myyjä antoi ystävällisesti luvan ja kertoi, että heillä on myös myymälän alapuolella olevassa parkkihallissa lisää autoja ja kysyi haluaisinko mennä kuvaamaan myös niitä.

Liikkeen puolelta löytyi parin Maseratin lisäksi useampi Ferrari. Ferrareita löytyi niin uunituoreesta Ferrari FF:stä klassisempiin keräilykappaleisiin. Klassisempaa puolta edusti Ferrari Dino ja keräiluharvinaisuus F40. Rakennuksen alakerrassa olevasta parkkihallista löytyi runsas määrä italialaisia kaunottaria. Alakertaan oli myös eksynyt muutama saksalainen auto. Parin Porschen lisäksi tallista löytyi Mercedeksen SL 65 AMG Black Series.

Liikkeen ulkopuolelta löytyi parkkipaikka täynnä superautoja sekä pääsy huoltamoon, joka näytti olevan täynnä huollettavia Ferrareita.

Myymälän puolelta löytyi viihtyisä odottelu tila.

Myymälän nurkassa oli myös tarjolla reilusti Ferrari-aiheisia oheistuotteita, kuten takkeja, avaimenperiä, laukkuja etc. Osa autoista oli jo myyty ja autoihin pääsi nihkeästi istumaan. Myyjän mukaan Ferrareita myydään pelkästään Tanskassa n. 2 kpl viikossa ja n. 80 kpl vuodessa. Kyseinen firma toimittaa Ferrareita ja Maserateja myös Norjaan, Suomeen ja Ruotsiin.

 Ferrari Dino. Dino tarkoitti Alunperin keskimoottorista Ferraria. Kyseisessä Autossa on 2 litrainen V6 moottori. Lisää autosta löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Ferrari_Dino

Ylläolevassa kuvassa Ferrari F40. Tätä keräilyharvinaisuutta valmistettiin vuosina 1987-1992 vain 1311 kappaletta. Autossa on 2,9 litrainen V8 moottori. Auto oli aikoinaan Ferrarin nopein, tehokkain ja kallein auto. Lisää aiheesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ferrari_F40

Uusi nelivetoinen Ferrari FF

Pieni osa parkkihallin valikoimasta. Kuvassa käytettyhä Ferrareita ja Maserateja. Hallin perällä myös yksi Porsche.

Myyjä kysyi, että haluaisinko myös istua johonkin autoon. Sekunnin murto-osassa osoitin edessäni olevaa 458 Italiaa ja hetki sen jälkeen pääsin autoon sisälle. Kuumotuksissa en edes tajunnut säätää penkkiä ylemmäs, mutta oli siinä kiva istua. Ferrarin sisällä on oma tuoksunsa, joka poikkeeaa siitä tavallisesta "uuden auton tuoksusta". Kovasti olisi tehnyt mieli koeajaa, mutta koeajolle pääsee vain ne ketkä ovat todella ostamassa.

-ipe-